Vapauttaessamme jonkin sidoksen, asian tai ihmissuhteen meidän tulee ensin ymmärtää, miten suuri merkitys on sillä, että uskaltaa luottaa elämässä tapahtuviin hallitsemattomiin ja ennalta arvaamattomiin tapahtumakulkuihin. Kun vihdoin uskallan luottaa, voin ymmärtää syvästi, että vapaus on todellinen olemuksemme. Suurinta rakkautta on vapauttaa itsemme ja toisemme.

Ihmisenä kasvaessa ja tietoisuuden lisääntyessä kaikki turha ja tarpeeton voi palaa pois karstan lailla, jolloin jäljelle jää vain olennainen. Ajat vaihtuvat ja kehomme kuolevat. Mutta sielu tunnistaa korkeimman rakkauden ajasta ja paikasta toiseen ja taas ajattomuuteen. Sielu on ikuista valoa. Olemme rakkautta.

Luottamus on avain, ikäänkuin portinavaaja. Vaikka kuinka toivoisime jotain, saa asia voiman alleen vasta kun avaudumme luottamaan sen toteutumiseen.

Elämässä muutos on ainoa varma asia, ja se merkitsee kaiken etenemistä, halusimme tai emme. Etene luottavaisesti omaa reittiäsi, sillä se on joka hetki sisältäpäin valaistu. Vaikket näkisi eteesi, hengitä, luota ja ota rauhassa seuraava askel. Kaikki menee hyvin.

Jännä juttu että elämä tuntuu kantavan sitä enemmän mitä enemmän luotat sen kantavan sinua. Ikäänkuin uimaan opetteleva oppii uimaan vasta kun antautuu veden varaan ja antaa mennä. Rentoudu siis rauhassa ja anna elämän kantaa.

Tämä teos kuvaa tunnetta, joka voi syntyä luonnon, eläinten, ihmisten tai muiden ulottuvuuksien välille. Kaunis, lähes pyhä tunne, jolle ei tarvita sanoja. Tiedäthän.

Olipa aikamme edetä tai uskaltaa viipyä näennäisessä tapahtumattomuuden tilassa, molemmat vaihtoehdot kysyvät luottamusta ja uskallusta. Luottamusta itseen, luottamusta elämään, luottamusta korkeampaan. Siihen, että kaikki menee lopulta hyvin. Välillä osaa luottaa enemmän ja välillä vähemmän. Sillä hetkellä, kun homma sujuu, saattaa tanssimme läpi elämien ja ikuisuuksien näyttää vaikkapa tältä.