Ihmisenä kasvaessa ja tietoisuuden lisääntyessä kaikki turha ja tarpeeton voi palaa pois karstan lailla, jolloin jäljelle jää vain olennainen.

Ajat vaihtuvat ja kehomme kuolevat. Mutta sielu tunnistaa korkeimman rakkauden ajasta ja paikasta toiseen ja taas ajattomuuteen.

Sielu on ikuista valoa. Olemme rakkautta.