Teosta tehdessäni ajatukseni oli se, että mahdollisimman pitkä kynttilä palaa hiljalleen. Kun liekki lähestyy päätä, valon määrä lisääntyy päänupissa. Samoin käy ihmisellä, joka läpi elämien oivaltaa hetki hetkeltä yhä lisää. Hiljalleen laajentuva ymmärrys ja tietoisuus alkavat valaista tietä.

Tällä teoksella haluan välittää koskettavan ymmärryksen siitä, että kun tietoisuus on kerran laajentunut, se ei voi enää supistua. On kiehtovaa, että laajentuva tietoisuus avaa käyttöömme yhä lisää positiivisia ominaisuuksia, kuten halun auttaa, suvaitsevaisuuden, ennakkoluulottomuuden, myönteisyyden ja kiitollisuuden, syvää ilon kokemusta ja huumoria unohtamatta. Teoksesta välittyy hyvyys. Yksi voi kohottaa toista, ja voimme valaista toistemme tietä. Pieni tarvitsee isoa, iso pientä, vahva heikkoa ja heikko vahvaa. Olemme valoverkoston osasia. Suuremman jäniksen kruunu ja kädet latautuvat valossa ja hehkuvat valoa pimeässä ikään kuin symbolina sille, että meissä loistaa tietoisuutemme valo. Voimme valita välittää tuota valoa itsemme kautta eteenpäin lisäämään valoa tähän maailmaan