Isojen taulujen toimitus
-
Aika ja paikka lakkaavat olemasta, koen jotain häkellyttävän kaunista ja voimakasta. Simpukan kaltainen muoto elää edessäni, tuo muoto uusiutuu tauotta ja syntyy yhä uudelleen ja uudelleen. Seuraan luomisen hetkeä joka on loputon, todistan ihmettä. Miksi minä saan tämän nähdä. Tämä kokemus on sanoin kuvaamaton, lähes käsittämätön ihmeellisyydessään . Se sisältää valtavan rauhan ja käsittämättömän ymmärryksen.
-
Elämänmeri on rajaton mahdollisuuksien meri jossa yksi merkityksellisistä työkaluista on vapaa tahto. Elämänmeressä kuohuvat kaikki elämään kuuluvat kokemukset, tunteet ja tapahtumat, jotka muodostavat loputtoman taivaallisten värien värittämän elämänjatkumon. Kaikki, aivan kaikki on tehty koettavaksi, ja heittäytymällä kokemuksiimme, saamme mahdollisuuden oppia ja kasvaa. Jokainen yksilö on merkityksellinen, ja kaikki mikä on, muodostaa elämänmeren, joka on alati liikkeessä oleva suunnattoman kaunis elämää liikuttava voima. Myrskypääskyt lentävät minne vaan ja rauhankyyhkyt pesivät kaikkialla. Sukeltaminen ja surffaaminen kuuluvat asiaan, tyyli on vapaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
-
Onko tämä teos kuvaus sielujen ravintolasta jossa sielujen nälkää ravitaan korkeimmalla mahdollisella nimettömällä valolla. Onko olemassa yhteys joka kulkee läpi minuuden, läpi elämien, läpi kokemusten. Kunnes viimein on pakottava tarve päästä suoraan kohti, mikään vähempi ei enää riitä. Vain aito rakkaus, valo ja hyvyys tyydyttävät ja antavat tiedon oikealla tiellä olemisesta. Yhä edelleen pakko jatkaa etenemistä kohti ydintä. Kohti itsen ydintä, kohti sielunsa ydintä, kohti sielujen ydintä, kohti valoa, kohti kaiken ydintä. Tässä kohtaa loppuvat sanat, sielu tunnistaa olennaisen.
-
Tämän teoksen ”ydinenergia” ilmestyi minulle alkuvuodesta 2023, kun olin siskoni kanssa Tukholmassa katsomassa Hilma af Klintin taidenäyttelyä. Hilman teokset koskettavat todella. Matkalla Tukholmaan täytyin tietoisuudella muutamasta teoksesta, jotka halusivat tulla kauttani näkyviksi. Tämä teos ilmoitti työnimekseen ”Valkoista valomaitoa”. Siinä on kyse tilasta, jossa olemisen yrittäminen on lakannut, ja siksi olevainen yhtyy täysin kaikkeuteen ja antautuu kannateltavaksi tilaan, jossa kaikki vain on. Se on hyvin hoitava kokemus, ikään kuin saumaton tila, jossa yhteydettömyyden kokemusta ei ole. Kaikki todellakin vain on, sillä tavoin, että siihen eivät sanat edes riitä. Mietin, mitä on valkoinen valomaito, jonka kannateltavaksi saa antautua ja jonka varassa voi kellutella ilman huolen häivää. Onko se kuin lapsuuden turvallinen, linnunmaidon lämpöinen järvivesi kesäillassa vai onko se jotain paljon enemmän?
-
Aika ja paikka lakkaavat olemasta, koen jotain häkellyttävän kaunista ja voimakasta. Simpukan kaltainen muoto elää edessäni, tuo muoto uusiutuu tauotta ja syntyy yhä uudelleen ja uudelleen. Seuraan luomisen hetkeä joka on loputon, todistan ihmettä. Miksi minä saan tämän nähdä. Tämä kokemus on sanoin kuvaamaton, lähes käsittämätön ihmeellisyydessään . Se sisältää valtavan rauhan ja käsittämättömän ymmärryksen.
-
Tämä teos kuvaa sitä tunnetta, kun itsestä tuntuu hyvältä, kauniilta ja sisäisesti kosketetulta. Silloin tuntee olevansa yhteydessä johonkin itselle merkitykselliseen hetkeen, tunteeseen tai ehkäpä johonkin korkeampaan. Kokemus voi olla myös herkkä ja yksityinen, ja siinä on lupa viipyä kylliksi, juuri niin kauan kuin itsestä sopivalta tuntuu.