Tämän teoksen ”ydinenergia” ilmestyi minulle alkuvuodesta 2023, kun olin siskoni kanssa Tukholmassa katsomassa Hilma af Klintin taidenäyttelyä. Hilman teokset koskettavat todella. Matkalla Tukholmaan täytyin tietoisuudella muutamasta teoksesta, jotka halusivat tulla kauttani näkyviksi. Tämä teos ilmoitti työnimekseen ”Valkoista valomaitoa”. Siinä on kyse tilasta, jossa olemisen yrittäminen on lakannut, ja siksi olevainen yhtyy täysin kaikkeuteen ja antautuu kannateltavaksi tilaan, jossa kaikki vain on. Se on hyvin hoitava kokemus, ikään kuin saumaton tila, jossa yhteydettömyyden kokemusta ei ole. Kaikki todellakin vain on, sillä tavoin, että siihen eivät sanat edes riitä. Mietin, mitä on valkoinen valomaito, jonka kannateltavaksi saa antautua ja jonka varassa voi kellutella ilman huolen häivää. Onko se kuin lapsuuden turvallinen, linnunmaidon lämpöinen järvivesi kesäillassa vai onko se jotain paljon enemmän?